torstai 16. kesäkuuta 2011

Cash is king

Raha on kuningas, olen muuttanut viime ja tämän viikon aikana sijoitukseni rahaksi. Nyt käyn lyhyesti läpi, mitä sijoituksilleni on käynyt lokakuun lopusta alkaen. Sijoitusten arvo on mennyt ylös alas, on ollut Fukushimaa, on ollut spekulanttien (niin kuin minä) pakoa hopeasta. Laitan siis alle yksinkertaisen listan ostoista & tuotoista, tuotot sisältävät myös mahdolliset osingot.

PKC: osto 10.11.2010 900 á 13,09€, myynti 11.6.2011 á 16,05 + 0,55 (tuotto 27%)
Okmetic: osto 11.11.2010 2388 á 5,24€, myynti 13.6.2011 á 5,60 + 0,30 (tuotto 12%)
Kesko: 27.10.2010 300 á 35,76€, myynti 10.6.2011 á 31,60 + 1,30 (tuotto -8%)
Fortum: 11.11.2010 510 á 20,33€, myynti 13.6.2011 á 22,75 + 1,00 (tuotto 17%)
Minilong Silver: 1.12.-9.12.2010 10800 á 7,015SEK, myynti 10.6.2011 á 11,21 (tuotto 60%)

Sijoitussalkun arvo on noussut 19% lokakuun lopusta ja nyt se sisältää vain rahaa. Vastaavasti OMXH25 on laskenut 27.10.2010 lähtien -6% & OMXH CAP on laskenut 27.10.2010 lähtien -2%.

Voin todeta, että sijoitukset ovat onnistuneet kohtuullisen hyvin. Oman sijoitussalkun arvo on ollut kasvussa, vastaavasti vertailuindeksit näyttävät suunnanneen alaspäin. Tässä indeksivertailussa tietenkin piilee se tosiasia, että Nokian paino on ollut huomattava molemmissa indekseissä vertailuaikana.

Olemme tiemme päässä, olenko minäkin siellä?

Juuri nyt tuntuu, että tämä polku on kuljettu loppuun. Silloin kun kaivon pohjaa ei näy, on turha keskittyä menetettyjen omaisuuksien takaisinsaamiseen, vaan varmistaa, ettei heitä sinne viimeisiä rahojaankin. Suomen valtio velkaantuu uhkaavalla vauhdilla ja kohta Suomi saa lisää velkataakkaa kannettavakseen, kun muille maille lainatut rahat eivät tulekaan takaisin samankokoisina setelipinoina, vaan pienempinä. Tässä puhutaan Euroopan maille annetuista suorista ja välillisistä tuista. Suorat tuet ovat jo tuttuja Kreikan, Irlannin ja Portugalin muodossa, mutta itselleni ei ole vielä selvinnyt vastuuni (Suomen valtion osaomistajana) välillisistä tuista, joita EKP on antanut euromaille.

EKP on siis ostanut velkakirjoja kriisimaista arvoon 1 euro. Ongelma tässä pelissä on ollut se, että jos EKP ei saa takaisin tätä yhtä euroa, niin EKP:n omistajat, Suomen pankki muiden muassa, joutuvat kattamaan tuon erotuksen. Vaikka EKP:llä on monopoli eurojen painamiseen, niin tuskin nuo painokoneet pystyvät kattamaan tätä vajetta, joka velkasaneerauksessa syntyy ilman että minun euroni arvo heikentyisi verrattuna muihin valuutoihin. Tämä yhdistettynä inflaatioon (kulkevat osittain käsi kädessä) auttaa minua menettämään omaisuuteni reaaliarvoa. Hitaasti, mutta varmasti.

Karkkikaupan ovet ovat menossa kiinni, valtiot eivät enää haluakaan jakaa rahojaan yrityksille. Mutta koska valtioiden velkataakka on komeasti kasvanut parin viime vuoden aikana ja tulee vielä kasvamaan, tämä johtaa selvästikin siihen, että ensiksi huonoimmin hoidetut valtiot menevät velkojen uudelleen järjestelyyn. Vastaavasti tämä ei voi johtaa muuhun kuin kasvaviin menoihin rahoittajamaissa, koska rahoittajat joutuvat kantamaan oman osuutensa, oli se sitten saamisten alaskirjausta tai lisärahoitusta. Tästä taas seuraa että rahoittajamaissa velkataakka kasvaa ja se johtaa korkeampiin korkomenoihin ja verojen nousuun sekä etujen leikkauksiin.

Älkää todellakaan olko varmoja, että esimerkiksi nykyisetkään eläkeläiset tulisivat saamaan kaikkia luvattuja eläkkeitä ja varmastikaan niitä eivät saa tulevat eläkeläiset.