Karkkikaupan ovet ovat avoinna, ota tai jäät ilman

Juuri tällä hetkellä on menossa pitkälle teollistuneita maita koskeva varallisuuden uudelleenjako, neuvon sinun olemaan siinä mukana. Kokonaisuudessaan tämä uudelleenjako tarkoittaa sitä, että valtiot jakavat varallisuuttaan yrityksille. Ja kun valtiot jakavat varallisuuttaan, se tarkoittaa, että valtiot omistavat kansalaiset joutuvat lopulta maksumiehiksi näissä talkoissa. Suomalaisilla on nyt velkaa noin 14000 euroa per capita, tästä löytyy hyvä estimaatti täältä.

Miten tähän on päädytty? Kansakuntien globalisoituminen alkoi 1990-luvulla ja tämän tuomat edut nähtiin aluksi vain positiivisina asioina. Suomessa yritykset puhuivat kovaan ääneen, että ne eivät todellakaan tarvitse Suomea, mutta Suomi tarvitsee niitä. Tässä on luonnollisesti vinha perä ja Suomessakin alettiin laskemaan yritysten maksamia verokantoja. Yritykset onnistuivat myymään tarpeensa hallitukselle erittäinkin hyvin perustein, heidän argumenttinaan oli yksinkertainen ajatus, että vain taloudellisesti vahvat yritykset voivat säilyttää työpaikat Suomessa. Lisäksi muualla Euroopassa lasketut yritysten verokannat ohjasivat Suomessa vastaaviin toimiin. Hallituksen ainoa toivo saada äänestäjät vakuuttuneiksi omasta tarpeellisuudestaan on juuri äänestäjien ja heidän perheidensä hyvinvointi, joka osittain tulee juuri työpaikkojen ja niiden tuoman rahallisen korvauksen kautta.

Ideana työpaikkojen säilyttäminen ei tietenkään ole huono, nyt vuosien jälkeen on kuitenkin huomattavissa, että suuryritykset eivät Suomeen juurikaan investoi ja että työpaikkojen määräkin vähenee tehtaiden/tuotantolinjojen  lakkautusten kautta. Mihin tämä toiminta on sitten johtanut? Eurooppalaiset valtiot ovat rapauttaneet veropohjansa, yritysverotus on tietenkin vain osa tätä (valtioiden, ei yritysten) ongelmaa. Kansalaisen näkökulmasta jokainen yrityksiltä alennettu veroprosentti johtaa suurempiin veroihin heidän itsensä kannalta.

Miksi meidän siis pitäisi mennä karkkikauppaan? Eurooppalaisten valtioiden luottokriisi ei juurikaan vaikuta yrityksiin verotuksen kautta, sillä en usko minkään hallituksen lähtevän ajamaan korkeampia yritysverokantoja. Saatavat verot eivät juurikaan täytä valtionkirstuja ja tässä olisi suuri riski liiketoiminnan muuttamisesta kevyemmän verotuksen maihin. Lisäksi valtioiden ottaessa velkaa ja pitäessä setelipainokoneet hehkuvan kuumina korot pysyvät alhaalla ja se ei voi kuin parantaa yritysten tuotto-odotuksia. Yritysten suurin riski on valtioiden velkaantuminen, ei siis kohovien verojen muodossa, vaan laskevan kulutuksen muodossa. Silti yritykset ovat hyvä sijoituskohde, sillä ne voivat muuttaa toimintamallejaan nopeastikin ja helposti leikata kustannuksiaan tarpeen niin vaatiessa. Yritykset voivat myös helposti mukautua todellisuuteen sekä inflaatio- että deflaatioajanjaksoillakin. Lähitulevaisuudessa näitä voi olla tulossa, kumpia tahansa.

Valtionvelka sinun täytyy tavalla tai toisella hoitaa. Neuvon jokaisen ottamaan oman osansa yritysten tuotoista ja samalla hyötyä valtioiden alhaisista yritysverokannoista, on ainakin myöhemmin varaa maksaa veloista johtuvia kohonneita veroja.